Outlast

Toimittaja Miles Upshur on saanut vinkin, jonka mukaan mielisairaalassa tehdään kauheita ihmiskokeita. Kaveri on kova vloggaaja, joten tämä skuuppi pitää käydä tsekkaamassa. Into ei vähene eikä rohkeus katoa vaikka mielisairaala vaikuttaa ulkoa autiolta ja monta armeijan autoa seisoo pihassa tyhjänä. Toimittaja päättää tietenkin kiivetä ikkunasta sisään tutkimaan asiaa! Tästä pääsemmekin käsiksi vuosisadan skuuppiin!

Outlast on entisten Ubisoftin työntekijöiden kehittämä selviytymiskauhuseikkailu. Kerran kun sisään pääsee, ei sieltä ulos ole enää tulemista. Ruumiita löytyy kaikkialta ja iso alaston setä haluaa tehdä tuhmia juttuja toimittajan kanssa. Koskaan ei tiedä kuka haluaa seuraavaksi leikkiä. Pelaajalla ei ole mitään mahdollisuutta taisteluun, joten pakoon juoseminen ja piiloutuminen ovat ainoat vaihtoehdot jos haluaa selvitä hengissä - eikä sekään aina toimi, koska pahikset tutkii joskus kaapitkin.

Tunnelma ei ole piinallisen pelottava koko ajan, mutta koskaan ei tiedä milloin seuraava kaveri on tulossa päälle. Suurin osa mielisairaalan asukkaista on lempeitä elämäänsä miettiviä tapauksia, mutta aina on niitä mätiä omenia, jotka haluavat pilata rennon tunnelman riehumisella. Koskaan ei voi tietää milloin tulee seuraava "jump scare" vastaan.

Videokamera on hyvin tärkeässä roolissa, koska se tuo vähän valoa pimeyteen. Valitettavasti kameran patterit kuluvat hyvin nopeasti, joten kameraa kannattaa käyttää vain tarvittaessa. Lisää pattereita löytyy mielisairaalan käytäviltä. Mielenkiintoisia hetkiä kuvatessa toimittaja tekee omia muistiinpanojaan.

Tarina etenee toimistoista löydettävien dokumenttien ja Milesin kirjaamien juttujen avulla. Harva jaksaa lukea monisivuisia dokumentteja, mutta pääpointtit varmaan tulee selville myös veristen seinäkirjoitusten ja papin saarnaamana. En tainnut lukea paljoa dokumenttien sisältöä, mutta onneksi tarjosin katsojille sen mahdollisuuden.

Outlast on hyvin putkimainen kokonaisuus eli sankarilla on yleensä vain yksi oikea suunta mistä pääsee jatkamaan seuraavaan paikkaan. Yleensä liika putkimaisuus on pahasta, mutta tässä pelissä se tuo toivottomuuden tunnetta kun kaverit hönkii niskaan eikä ole selkeää paikkaa missä on ovi auki turvaan. Pidemmän päälle huomaa samaa kaavamaisuutta.

En koskaan tajunnut miten se iso naku miekkonen pääsi kaikkialle niin nopeasti, ja miksi minä en voinut käyttää samoja reitteja. Miten kaveri voi olla kaikkialla ja miten hän tietää minne olen menossa?!

Pelissä riittää koluttavaa moneksi tunniksi jos haluaa ihmetellä maailmaa enemmänkin, mutta nopea läpipeluusessio vaatii vain noin viitisen tuntia. Suosittelen ehdotomasti kaikille kauhupelien ystäville. Tutustukaa ihmeessä läpipeluusessioon jos ette vielä ole sitä katsoneet.