Ajay Ghale on saapunut vanhempiensa kotiseuduille Himalayan vuoristolla Kyratin alueelle. Äidin viimeinen toivomus oli saada tuhkat synnyinseudulle, mutta valitettavasti äiti unohti kertoa muutamia tärkeitä seikkoja menneisyydestä ja kapinallisista. Far Cry 4 lähtee vauhtiin heti alusta kolmosen tyyliin eli sekopäinen kaveri kehittelee ongelmia ja kohta on pahisjoukko kintereillä.

Alkutaistojen jälkeen homma lähtee käyntiin tutulla tyylillä eli sumuinen kartta ja radiotornit odottavat valloittajaansa. Tornit napattua aukeaa uusia kohteita ja juttuja lähimaastossa. Päätehtävä menee aluksi selkeästi eteenpäin, mutta muutaman tehtävän jälkeen saa miettiä miten pääsee kampanjaa eteenpäin kun kartta on täynnä sivutehtäviä ja muita aktiviteettejä, mutta päätehtävää ei näy missään..

Pääjuonta ei ole paljoa mietitty eikä se tunnu mitenkään valtaavan. Kaveri tuli tuhkaamaan äitiä, mutta oudosti hän päättääkin alkaa vastarintasissiksi ja pääsee päättämään jopa johtajien puolesta mitä pitää tehdä. Toki Kultainen polku (vastarintapoppoo) on Ajayn vanhempien perustama poppoo, mutta siinäpä se sitten onkin. Loppujen lopuksi Ajay päättää jopa kenestä tulee Kultaisen polun lopullinen johtaja ja minne suuntaan koko valtakuntaa viedään.

Aseita on laidasta laitaan, mutta eipä kaveri tarvitse kuin kranaatinheittimen ja siihen kylkeen jonkun lähitaisteluun toimivan rynkyn tai hiljaisen tarkkuuskiväärin. Parasta on toki ratsastaa norsulla pahikset ja ajoneuvot kumoon.

Suuri miinus kuitenkin tulee välimatkoista varsinkin jos ei ole ajoneuvoa lähellä. Jos sattuu kuolemaan lähellä päämäärää mikä on todella kaukana lähimmästä kaverien tukikohdasta, joutuu aloittamaan lähimmästä tukikohdasta eli pahimmassa tapauksessa juuri sieltä mistä alun perin lähti liikkelle. Jos kuolemia sattuu useammin matkan varrella, alkaa tämä olla hermoja raastavaa.

Nelonen tuntuu kolmoselta poislukien uudet ominaisuudet ja huonompi tarina. Kyllähän tätä pelailee jos sarjasta tai avoimen maailman seikkailusta tykkää.