Olen suuri Alien-sarjan ensimmäisten osien fani, ja odotin innolla tätä peliä. Vuonna 1979 julkaistu Alien - Kahdeksas matkustaja teki elokuvahistoriaa tehosteiden, juonen ja erilaisen kauhun voimalla. Vuonna 1986 julkaistu jatko-osa oli ihan eri maailmasta vaikka samanlaisia pahiksia tuli vastaan. Kakkososa ei luonut oikeanlaista tunnelmaa, mutta siihen perustuvia pelejä on tehty paljon. Räiskiviä sotilaita ja hiiviskeleviä alieneita on nähty jo ihan tarpeksi, joten odotin innolla kun kuulin Alien: Isolation olevan hiiviskelyä, tutkimista ja rakentelua enemmän kuin räiskintää ja tuhoa.

Tykkään hiiviskelystä ja kauhusta. Mahtava yhdistelmä. Alien: Isolation tarjoaa pelaajalle mahdollisuuden vastarintaan, mutta hirviö/elukka/mikälie ja "keinotekoiset henkilöt" eivät pysähdy käsiaseen luodista eikä niitä kannata yrittää monottaa. Androideja ja ihmisiä pääsee karkuun juoksemalla, mutta hirviö juoksee nopeammin ja tappaa tehokkaammin. Sitä voi hidastaa liekinheittimellä, mutta tappaminen on mahdotonta.

Homma lähtee käyntiin kadonneella äidillä eli ensimmäisessä leffassa rahtialuksen kauheuksista selviytynyt Ellen Ripley on edelleen kadoksissa viidentoista vuoden jälkeen. Hänen tyttärensä Amanda saa kuulla Nostromon (äipän rahtialus) mustan laatikon löytymisestä ja päättää lähteä mukaan katsomaan mitä aluksella on tapahtunut. Peli alkaa läheltä Sevastopol-avaruusasemaa. Asema ei ole kovin hyvässä kunnossa eikä moni ole selvinnyt hengissä. Yhteyttä asemaan ei saada, joten Amanda ja kaverit päättävät käydä avaruuskävelyllä huonoin tuloksin.

Peli on kaunista katsottavaa ja pelaaja pääsee nauttimaan vanhan kunnon Alien-elokuvan tunnelmasta. Käytävät ovat hiljaisia ja jokainen kolina voi tarkoittaa tappavan otuksen putomista eteen. Koskaan ei voi tietää onko vastaantuleva ihminen tai kone mahdollinen uhka. Mihinkään ei voi luottaa, ei edes pistooliin. Hiiviskely ja piiloutuminen on erittäin tärkeä osa kokonaisuutta jos mielii pysyä hengissä.

Tappava otus liikkuu kuulemma aina eri tavalla joka pelikerralla, mutta valitettavan usein se tietää minne pelaaja on menossa ja vaanii lähistöllä. Se reagoi ääniin, valoon ja liikkeisiin, ja yllättää tietenkin kun sitä vähiten odottaa. Tunnelma on jännittävä, mutta säikähdyksiä ei tarjoilla. Piilopaikkoja löytyy paljon ja niitä kannattaa käyttää aina kun kuulee outoja ääniä lähistöltä. Mitä pidemmälle peli etenee, sen enemmän löytyy vihaisia tyyppejä Amandaa metsästämässä.

Pelistä löytyy kaavioita, joiden avulla Amanda voi koota hyödyllisiä esineitä, esim. soihtuja, luoteja, parannusruiskuja ja valokranaatteja. Nämä ovat kiva lisä ja helpottavat vihollisen hämäämistä, mutta ei niillä pahiksia pysäytetä vaan kannattaa edelleen mennä sinne kaappiin piiloon. Pelin edetessä matkaan tarttuu myös kaikenlaisia työkaluja millä saa lukittuja ovia auki.

Kaunis, mutta tappavan vaarallinen peli. Tätä me sarjan fanit olemme odottaneet pitkään. Leikitään kissaa ja hiirtä eikä hirviötä voi tappaa. Se odottaa ja iskee kun pelaaja sitä vähiten odottaa. Metsästäjästä on tullut metsästetty, ja se tekee tästä pelistä mahtavan kokonaisuuden. Suosittelen ehdottomasti.

Lisäosat

Lisäosat Crew Expendable ja Last Survivor päästää pelaajan alkuperäisen elokuvan tunnelmiin alkuperäisten näyttelijöiden pöksyissä. Todellakin. Oikeat tyypit ja oikeat äänet. Ja jos pelaa normaalilla tai vaikeammalla niin yksinäinen hirviö saaliistaa erittäin tehokkaasti eikä selviytyminen ole helppoa.